Pakkasten perinteiset pikkujoulut vietettiin Lahden Seurahuoneella lauantaina 24.11. yli 50 hengen voimin. Illan juonsi totuttuun tapaan Leena ja joulumusiikista sekä yhteislauluista vastasi Nina. Illan aluksi Raimo luovutti Heikki Pakkaselle huomionosoituksena sukuseuran pronssisen Ihamaan miehen puumerkkilevykkeen tunnustuksena urheilusaavutuksista. Heikki Pakkanen voitti Suomen mestaruuden

Aikuisurheiluliiton SM-kilpailuissa 25.8.2018 Jyväskylässä. Mestaruus tuli M90 -sarjan heittoviisiottelussa lajeina kuula, kiekko, moukari, keihäs ja painonheitto. LahtiSportia edustava Heikki voitti aiemmin kesällä myös viisi hopeamitalia SM-kilpailuissa Helsingissä. Heikin suku on lähtöisin Vehkalahden Kannusjärveltä, joka ei ole kaukana Ihamäestä. Uusina ohjelmanumeroina oli Katrin laatima joululauluvisailu ja Boris kierteli pöydissä näyttämässä ilmiömäisiä korttitemppuja. Joulupukkikin ilmestyi paikalle lahjasäkkien kanssa, joista riitti jaettavaa kaikille. Tilaisuudessa myyntiin totuttuun tapaan myös arpoja ja arvonta suoritettiin vauhdikkaasti usean hengen voimin viimeisenä ohjelmanumerona. Palkintoja oli runsaasti jaossa. Ohjelman lomassa oli mukavaa jutustella Pakkasten kanssa ja paikalla oli uusiakin jäseniä. Osa Pakkasista jäi yöksi hotelliin ja iltaa istuttiin yhdessä vielä myöhään. Illallispöytä sai ansaitusti runsaasti kehuja kuten edellisellä kerralla, kun pikkujouluja vietettiin samassa paikassa.

Pakkasten sukukokous pidettiin viikonloppuna 8-9.9 Wanhassa Työskissä Haminassa. Osa paikalle tulleista sukuseuran jäsenistä yöpyi viereisessä SpaHotel Haminassa.

Sukukokous aloitettiin yhteisellä lounaalla lauantai-iltapäivällä. Tilaisuuden juonsivat Esko Pakkanen ja Reetta Notkola ja ohjelmassa oli tällä kertaa varsin runsaasti musiikkia. Päävastuu musiikista oli Esko Pakkasella (kitara), Ilpo Ristolalla (haitari) ja Nina Pakkasella (laulu). Esitysten aluksi laulettiin yhdessä ”Karjalan kunnailla” sekä kuultiin muusikkojemme ex-tempore esityksenä ”Suklaasydän” -kappale, joka kuultiin myöhemmin uudestaankin yleisön toivomuksesta.

Raimo Pakkanen toivotti tulijat tervetulleiksi tilaisuuteen, jonka jälkeen pidettiin hiljainen hetki poisnukkuneiden Pakkasten muistolle. Terveiset Haminasta toivotti sukuseuralle Olavi Pakkanen. Kymeenlaakson sukututkimusseurasta puhujaksi kutsuttu Kari Myllys joutui peruuttamaan tulonsa viime tipassa ja hänen tilallaan Raimo kertoi omista kokemuksistaan digitaalisten tietoaineistojen käytöstä sekä DNA -analyyseistä sukututkimuksessa.

Kaikkia osallistujia ihastuttavan musiikkielämyksen tarjosivat Lumia (viulu) ja Emmiina (sello) sooloesityksillään. Leena Kaija kertoi evakkokokemuksistaan, mikä varmasti palautti mieleen vanhemmille Pakkasille omat vastaavat lapsuuden kokemukset. Reetta hauskutti tuttuun tapaansa tarinoillaan ja kirvoitti yleisöstä melkoiset naurunpurskahdukset.

Karjalan Kielen Seura ry:n sihteeri ja varapuheenjohtaja Pentti Lampi piti kutsuttuna puhujana mielenkiintoisen esityksen karjalan kielestä ja kulttuurista. Tuula Kantola kertoi 1800 -luvun Haminasta esiintyen apteerskanska Vilhelmina Nymanin roolissa antaen neuvoja ja reseptejä erilaisiin vaivoihin. Toimivina rohtoina mainittiin muun muassa kirkas viina, hämähäkit ja iilimadot.

Tilaisuuden lopussa Raimo antoi perinteisen huomionosoituksen, kunniakirjan ja puumerkkilevyn, Reettalle hänen pitkästä ja ansiokkaasta esiintymisurasta sukuseuran tilaisuuksissa. Reetta sai ansaitut ja runsaat aplodit huomioimisesta. Varsinaisen ohjelman päätyttyä pidettiin perinteiset arpajaiset, joiden tuotto käytetään sukuseuran toiminnan tueksi. Onni suosi taas monta arvan ostajaa.

Myöhemmin illalla oli yhteinen illallinen ja hyvin musiikkipitoinen iltaohjelma muusikkojemme johdolla. Laulutaitojaan pääsivät näyttämään muutkin sukuseuran jäsenet ja osa laittoi tanssiksi. Danny ja Armi ilmestyivät paikalle esittämään klassikkokappaleen ”Tahdon olla sulle hellä” ja näyttivät sen jälkeen tanssitaitojaan.

Sunnuntaiaamuna muutamat sukuseuralaiset osallistuivat Haminan Marian kirkossa pidettyyn perhemessuun (ent. Vehkalahden kirkko), jossa erityisessä roolissa olivat lapset. Messun jälkeen palasimme lounaalle ja iltapäivällä alkoi sukuseuran sääntömääräinen kokous.

Vuosikokouksessa käytiin lävitse ja hyväksyttiin sukuseuran tilinpäätökset, toimintakertomukset sekä uusi toimintasuunnitelman talousarvioineen. Sukuneuvostolle myönnettiin vastuuvapaus päättyneestä kaudesta. Jäsenmaksut päätettiin pitää ennallaan ja pakolliset kulutkin pysyvät lähes muuttumattomina. Kokouksessa tuli hyviä ehdotuksia ja kysymyksiä sukuseuran toiminnan kehittämiseksi.

Lisäksi sukuseura valitsi uuden sukuneuvoston, johon valittiin kolme uutta jäsentä kolmen jäsenen jäätyä pois. Uusi 10 jäseninen sukuneuvosto yhteystietoineen on sukuseuran kotisivuilla yhteystiedot välilehdellä ja se piti järjestäytymiskokouksen valinnan jälkeen. Uuden sukuneuvoston tärkein tehtävä on ensi vuoden toiminnan suunnittelu, mutta sitä ennen on tulossa sukuseuran pikkujoulut 24.11. Lahdessa ja siitä lisää tietoa seuraavassa jäsenkirjeessä.

Pakkasten kesämatka suuntautui tällä kertaa Saarenmaan pääkaupunkiin Kuressaarelle. Kaupungin nimi tullee kurjista, joita nähtiinkin matkan aikana runsaasti pelloilla. Viro valikoitui matkakohteeksi viime vuonna pikkujouluissa, jossa se äänestettiin selkeästi suosituimmaksi vaihtoehdoksi ja meitä osallistujia tuli lopulta 38 henkeä. Matka alkoi osalla hyvin aikaisin perjantaina aamulla, kun bussi lähti keräämään Pakkasia Haminasta Helsinkiin, jossa loputkin osallistujat nousivat Tallinnan laivaan. Sieltä suuntasimme Virtsuun, josta lautalla Kuivastuun ja edelleen bussilla hotelliimme Arensburg Boutique hotel & Spa:han, jonne saavuimme myöhään iltapäivällä.

Hotellissa vietettiin yhteinen illallinen ja kokeiltiin arpaonnea perinteisissä arpajaisissa ja onnihan oli suosiollinen monille. Sukuseura onnitteli illallisella vasta vihittyjä Tuomasta ja Moonaa, joille matka oli ensimmäinen yhteinen sukuseuran matka. Ilta oli kaunis ja osa kävi vielä tutustumassa illan pimentämään kaupunkiin. Lauantaina aamulla lähes kaikki osallistuivat opastetulle kaupunkikierrokselle, jonka aikana oppaamme Linda Liivamägi kertoi kaupungin historiasta ja nykyajasta ja monia muitakin tarinoita kaupungista. Tärkein nähtävyys oli Piispanlinna, joka on ainut hyvin säilynyt keskiaikainen linnoitus Baltiassa. Linnaa ympäröivä puistokin oli näkemisen arvoinen, mutta kaupungissa oli paljon muitakin kiinnostavia kohteita. Opaskierroksen jälkeen alkoi vapaa-aika ja Pakkaset hajaantuivat ympäri kaupunkia ja kauemmaksikin. Osa hyödynsi kylpylähotellimme hoitoja ja allasosastoa. Syksyinen sää oli harmi kyllä sateinen koko päivän. Sunnuntaina aamulla aloitimme paluumatkan samaa reittiä pitkin ja Reetta hauskutti meitä jutuillaan bussimatkan aikana. Tallinnassa kävimme täydentämässä tuliaisvarastoja ja kovassa tuulessa huojuvalla lautalla syötiin yhteinen päivällinen. Viimeiset pääsivät kotiin vasta myöhään yöllä. Matkasta jäi monenlaista muisteltavaa Pakkasille.

Pakkasten pikkujoulutapaaminen alkoi Lahden Kaupunginteatterin esityksellä ”Housut pois” ja sitä oli saapunut katsomaan yli 40 sukuseuran jäsentä. Esitys oli musikaalikomedia, mutta oli siinä tragiikkaakin mukana. Aihe oli ajankohtainen siinä mielessä, että se käsitteli miesten ja aviopuolisoiden selviytymistä työpaikkojen menetyksen jälkeen. Musikaalin tapahtumat sijoittuivat laman runtelemaan pieneen amerikkalaiskaupunkiin, jollaisia on nykyään Suomessakin. Tarinassa oli mukana musiikkia, tanssia sekä ihmissuhdekiemuroita ja näytös huipentui kaikkien odottamaan miesten esitykseen…

Teatterista jatkoimme hotelli Solo Sokos Lahden Seurahuoneelle, jonne tuli vielä lisää Pakkasia ja kaikkiaan meitä oli koolla yli 60 henkeä. Mukana oli myös ensikertalaisia osallistujia, jotka toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Illan juonsi vanhaan tapaan Leena ja alkutervehdyksen jälkeen Raimo onnitteli merkittävän panoksensa sukuseuran hyväksi antaneita sukuneuvoston pitkäaikaisia jäseniä Veijoa ja Waloa, joilla on tänä vuonna 70 v merkkipäivä. Yhteislaulut säesti totuttuun tapaan Nina sähköpianon oikuttelusta huolimatta. Jokainen löysi varmasti itselleen syötävää ja juotavaa joulupöydästä ja aterian lomassa myytiin arpoja ja kilpailtiin kolikonheitossa, jossa voitto oli tällä kertaa selvä eikä mittanauhaa tarvittu. Antti kuittasi itselleen kisan pääpalkinnon. Tänäkin vuonna pukki oli kutsuttu paikalle ja hän oli anteliaalla tuulella, sillä säkkistä löytyi myös ylimääräisiä lahjoja, jotka jaettiin sitten arpajaispalkintoina.

Osa Pakkasista jäi hotelliin yksi ja osa kiiruhti takaisin kotiinsa. Seuraavan kerran Pakkaset kokoontuvat yhteen ensi kesän sukutapaamisessa. Vaihtoehdoista suoritettiin kannatusmittaus perinteisellä viittomistekniikalla ja Viron matka sain selkeästi suurimman suosion. Sukuneuvosto kokoontuu päättämään matkasta helmikuusta.

Pakkaset kokoontuivat kesätapahtumaan Lappeenrantaan 30-31.7. lähes 60 hengen voimin. Ohjelma käynnistyi lauantaina puolilta päivin Saimaan kanavaristeilyllä Camilla -aluksella, jossa tarjottiin keittolounas matkan aluksi. Risteilyn aikana kuultiin kanavan pitkästä historiasta ja katseltiin kanavan sulkujen toimintaa käytännön tasolla. Risteilyn jälkeen siirryttiin Lappeenrannan linnoitukseen, johon tutustuttiin paikallisen oppaan johdolla. Opas kertoi perusteellisesti Lappeenrannan ja linnoituksen historiasta ja omaa aikaa jäi myös puodeissa käymiseen sekä kahvitteluun.

Rakuunatkin suorittivat ohimarssin perinteisissä asuissaan. Viimeiset varusmiehinä palvelevat rakuunat ovat kuitenkin poistumassa katukuvasta. Kierroksen jälkeen oli vapaata aikaa ja ohjelma jatkui illalla Hotellin Lappeessa. Yhteinen illanvietto alkoi alkumaljan kohottamisella ja Karjalaisten laululla. Tähän yhtyivät seisten kaikki muutkin kuin sukuseuraan kuuluvat paikallaolijat. Yhteislaulua seurasivat Reetan tarinat, jotka riemastuttivat kaikkia paikallaolijoita ja naurua riitti muutenkin päivän aikana. Pakkasten laulun uuden, Kaj Chydeniuksen säveltämän version, tulkitsi Ahti. Nina säesti ja soitti pianolla Karjala -aiheisia kappaleita kuten aiemminkin. Ennen illallista avattiin myyntipöytä, jossa oli tarjolla uusia ja vanhoja tuotteita ja illallisen aikana suoritettiin arvonta, jossa onnetar suosi monia päivän aikana arpoja ostaneita. Sunnuntaina aamulla kävimme vielä jättämässä sukuseuran kukkatervehdyksen Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Ohjelmaa oli sopivasti ja aikaa jäi runsaasti keskinäiseen jutusteluun ja mieli virkistyneinä Pakkaset lähtivät kotimatkalle.