Jäsenkirje 2/2017 on ilmestynyt ja se on katsottavana ohessa. Siinä on lyhyt matkakertomus Kuressaaren matkasta, sukuseuran ajankohtaisia asioita sekä Suomi100 hengessä annettuja vinkkejä sota-aikaa ja sotilaidemme sekä lottiemme kohtaloita koskevasta sukututkimuksesta. Jälkimmäinen onkin kiinnostanut suurta yleisöä niin paljon, että tiedostonsa digitoinut ja avannut Kansallisarkistomme on ruuhkautunut tutkimuspyynnöistä. Vastauksia odottavan aika saattaa tuntua pitkältä, mutta tulokset voivat olla hyvin kiinnostavia. Haluan vielä toivottaa lopuksi kaikille Pakkasille hauskaa ja rauhallista Joulua ja tavataan ensi vuoden sukukokouksessa !!

Pakkasten kesämatka suuntautui tällä kertaa Saarenmaan pääkaupunkiin Kuressaarelle. Kaupungin nimi tullee kurjista, joita nähtiinkin matkan aikana runsaasti pelloilla. Viro valikoitui matkakohteeksi viime vuonna pikkujouluissa, jossa se äänestettiin selkeästi suosituimmaksi vaihtoehdoksi ja meitä osallistujia tuli lopulta 38 henkeä. Matka alkoi osalla hyvin aikaisin perjantaina aamulla, kun bussi lähti keräämään Pakkasia Haminasta Helsinkiin, jossa loputkin osallistujat nousivat Tallinnan laivaan. Sieltä suuntasimme Virtsuun, josta lautalla Kuivastuun ja edelleen bussilla hotelliimme Arensburg Boutique hotel & Spa:han, jonne saavuimme myöhään iltapäivällä. Hotellissa vietettiin yhteinen illallinen ja kokeiltiin arpaonnea perinteisissä arpajaisissa ja onnihan oli suosiollinen monille. Sukuseura onnitteli illallisella vasta vihittyjä Tuomasta ja Moonaa, joille matka oli ensimmäinen yhteinen sukuseuran matka. Ilta oli kaunis ja osa kävi vielä tutustumassa illan pimentämään kaupunkiin. Lauantaina aamulla lähes kaikki osallistuivat opastetulle kaupunkikierrokselle, jonka aikana oppaamme Linda Liivamägi kertoi kaupungin historiasta ja nykyajasta ja monia muitakin tarinoita kaupungista. Tärkein nähtävyys oli Piispanlinna, joka on ainut hyvin säilynyt keskiaikainen linnoitus Baltiassa. Linnaa ympäröivä puistokin oli näkemisen arvoinen, mutta kaupungissa oli paljon muitakin kiinnostavia kohteita. Opaskierroksen jälkeen alkoi vapaa-aika ja Pakkaset hajaantuivat ympäri kaupunkia ja kauemmaksikin. Osa hyödynsi kylpylähotellimme hoitoja ja allasosastoa. Syksyinen sää oli harmi kyllä sateinen koko päivän. Sunnuntaina aamulla aloitimme paluumatkan samaa reittiä pitkin ja Reetta hauskutti meitä jutuillaan bussimatkan aikana. Tallinnassa kävimme täydentämässä tuliaisvarastoja ja kovassa tuulessa huojuvalla lautalla syötiin yhteinen päivällinen. Viimeiset pääsivät kotiin vasta myöhään yöllä. Matkasta jäi monenlaista muisteltavaa Pakkasille.

Vuoden ensimmäinen jäsenkirje on nyt ilmestynyt, kun sukuneuvosto on päättänyt ensi kesän ohjelmasta pikkujouluissa suoritetun äänestyksen mukaisesti. Pakkaset ovat lähdössä kesäretkelle Viron Saarenmaan pääkaupunkiin Kuressaarelle 1-3.9.2017, jonne menemme Tallinnan kautta tilausbussilla. Yövymme kaksi yötä Kuressaarella kylpylähotelli Arensburg Boutique Hotel & Spa:ssa. Matkan toteuttaminen edellyttää kuitenkin vähintään 30 osallistujaa, joten nyt kaikki ilmoittautumaan. Jäsenkirjeessä on tarkemmat ohjeet matkasta hintoineen. Jäsenkirjeen myötä tulevat sukuseuran jäsenmaksulomakkeet ja toivomme, että kaikki muistaisivat maksaa jäsenmaksunsa, joilla ylläpidetään sukuseuran toimintaa. Jäsenkirjeessä on myös muita ajankohtaisia asioita mm. DNA -analyyseihin perustuvasta sukututkimuksesta, joka näyttää olevan jatkuvan mielenkiinnon kohteena. Kotisivujemme tietoturvatasoa on nyt nostettu, koska ne joutuivat äskettäin maailmanlaajuisen tietoturvahyökkäyksen kohteeksi. Onneksi mitään isoa vahinkoa ei ehtinyt tapahtua.

Pakkasten pikkujoulutapaaminen alkoi Lahden Kaupunginteatterin esityksellä ”Housut pois” ja sitä oli saapunut katsomaan yli 40 sukuseuran jäsentä. Esitys oli musikaalikomedia, mutta oli siinä tragiikkaakin mukana. Aihe oli ajankohtainen siinä mielessä, että se käsitteli miesten ja aviopuolisoiden selviytymistä työpaikkojen menetyksen jälkeen. Musikaalin tapahtumat sijoittuivat laman runtelemaan pieneen amerikkalaiskaupunkiin, jollaisia on nykyään Suomessakin. Tarinassa oli mukana musiikkia, tanssia sekä ihmissuhdekiemuroita ja näytös huipentui kaikkien odottamaan miesten esitykseen…

Teatterista jatkoimme hotelli Solo Sokos Lahden Seurahuoneelle, jonne tuli vielä lisää Pakkasia ja kaikkiaan meitä oli koolla yli 60 henkeä. Mukana oli myös ensikertalaisia osallistujia, jotka toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Illan juonsi vanhaan tapaan Leena ja alkutervehdyksen jälkeen Raimo onnitteli merkittävän panoksensa sukuseuran hyväksi antaneita sukuneuvoston pitkäaikaisia jäseniä Veijoa ja Waloa, joilla on tänä vuonna 70 v merkkipäivä. Yhteislaulut säesti totuttuun tapaan Nina sähköpianon oikuttelusta huolimatta. Jokainen löysi varmasti itselleen syötävää ja juotavaa joulupöydästä ja aterian lomassa myytiin arpoja ja kilpailtiin kolikonheitossa, jossa voitto oli tällä kertaa selvä eikä mittanauhaa tarvittu. Antti kuittasi itselleen kisan pääpalkinnon. Tänäkin vuonna pukki oli kutsuttu paikalle ja hän oli anteliaalla tuulella, sillä säkkistä löytyi myös ylimääräisiä lahjoja, jotka jaettiin sitten arpajaispalkintoina.

Osa Pakkasista jäi hotelliin yksi ja osa kiiruhti takaisin kotiinsa. Seuraavan kerran Pakkaset kokoontuvat yhteen ensi kesän sukutapaamisessa. Vaihtoehdoista suoritettiin kannatusmittaus perinteisellä viittomistekniikalla ja Viron matka sain selkeästi suurimman suosion. Sukuneuvosto kokoontuu päättämään matkasta helmikuusta.

Pakkaset kokoontuivat kesätapahtumaan Lappeenrantaan 30-31.7. lähes 60 hengen voimin. Ohjelma käynnistyi lauantaina puolilta päivin Saimaan kanavaristeilyllä Camilla -aluksella, jossa tarjottiin keittolounas matkan aluksi. Risteilyn aikana kuultiin kanavan pitkästä historiasta ja katseltiin kanavan sulkujen toimintaa käytännön tasolla. Risteilyn jälkeen siirryttiin Lappeenrannan linnoitukseen, johon tutustuttiin paikallisen oppaan johdolla. Opas kertoi perusteellisesti Lappeenrannan ja linnoituksen historiasta ja omaa aikaa jäi myös puodeissa käymiseen sekä kahvitteluun. Rakuunatkin suorittivat ohimarssin perinteisissä asuissaan. Viimeiset varusmiehinä palvelevat rakuunat ovat kuitenkin poistumassa katukuvasta. Kierroksen jälkeen oli vapaata aikaa ja ohjelma jatkui illalla Hotellin Lappeessa. Yhteinen illanvietto alkoi alkumaljan kohottamisella ja Karjalaisten laululla. Tähän yhtyivät seisten kaikki muutkin kuin sukuseuraan kuuluvat paikallaolijat. Yhteislaulua seurasivat Reetan tarinat, jotka riemastuttivat kaikkia paikallaolijoita ja naurua riitti muutenkin päivän aikana. Pakkasten laulun uuden, Kaj Chydeniuksen säveltämän version, tulkitsi Ahti. Nina säesti ja soitti pianolla Karjala -aiheisia kappaleita kuten aiemminkin. Ennen illallista avattiin myyntipöytä, jossa oli tarjolla uusia ja vanhoja tuotteita ja illallisen aikana suoritettiin arvonta, jossa onnetar suosi monia päivän aikana arpoja ostaneita. Sunnuntaina aamulla kävimme vielä jättämässä sukuseuran kukkatervehdyksen Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Ohjelmaa oli sopivasti ja aikaa jäi runsaasti keskinäiseen jutusteluun ja mieli virkistyneinä Pakkaset lähtivät kotimatkalle.